Yhteystiedot

Hakapellon Tila
Henna Äijälä
Lampelantie 86
92430 Paavola

hakapelto@gmail.com
puh. 050 328 8056

Uutiset

6.2.2015 Karitsoinnit alkavat taas :) Lue lisää » 27.10.2014 Olemme muuttaneet Paavolaan! Lue lisää » 8.4.2013 Uudet kotisivut avattu! Lue lisää »
Lampaan hoito-ohje

Tämä lampaan hoito-ohje on tarkoitettu kesä- tai lemmikkilampaita harkitseville ensi käden tiedoksi. Ammattimaista lammastaloutta suunnittelevan kannattaa ottaa yhteyttä oman kunnan maaseututoimistoon sekä lähimpään lammastalousalan yrittäjään. Jos sellaista ei löydy, meihinkin voi olla yhteydessä.

Lampaan pito ja hoito

Lampaan päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu ruokinta, juomaveden vaihto, sisäkaudella kuivikkeiden lisääminen, sekä silmämääräinen terveydentilan tarkistus.

Kahdesti vuodessa (ennen laidunkautta keväällä, ja laidunkauden loputtua syksyllä) lammas keritään ja sorkat tarkastetaan ja tarvittaessa hoidetaan leikkaamalla ylikasvaneet osat. Kerintään käyvät kerintäkoneen sijaan myös tavalliset keittiösakset, ja sorkkien leikkaamiseen pienet puutarha-/oksasakset tai kalasakset, jonka molemmat leuat ovat teräksiset.

Lammas tulee keriä myös talvea vasten (ennen pakkasia), sillä vuoden vanha villa ei enää lämmitä lammasta talven pakkasilla.

Lampaan ruokinta

Aikuisen lemmikkilampaan sisäajan ruokinnassa pääosaa näyttelee hyvälaatuinen, nuorena niitetty, lehtevä heinä (kuivaheinä väh. 2 kg/päivä/lammas). Myös säilöheinä käy hyvin (esikuivattu säilöheinä n.3 kg/lammas, säilörehu n. 4 kg/lammas). Vastoin yleistä luuloa lampaasta "kaiken ylimääräisen, jätteen, ja muille kelpaamattoman ruoan syöjänä" lammas on kuitenkin ruokansa suhteen tarkka, ja vääränlainen ruoka tai nopeat ruokinnan muutokset aiheuttavat hyvin herkästi pötsivaivoja.

Heinä voi olla myös vapaasti tarjolla, jolloin lammas syö sitä oman tarpeensa mukaan. Heinän ollessa vapaasti tarjolla, helpottuu myös lampaiden hoitajan työ, sillä säännösteltynä heinät tulee jakaa lampaille vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa, aamuisin ja iltaisin.

Heinä tulee tarjota ruokintapöydältä tai heinähäkistä. Maahan laitettuna heinästä suurin osa tulee vain tallotuksi, ei syödyksi. Heinäverkkoja ja -häkkejä myydään valmiinakin (hyviä pyöröpaalihäkkejä sekä metallisia aitaelementtejä valmistaa esim. Retronik Ky.), mutta näppärä askartelee heinähäkin muutamalle lampaalle esimerkiksi vanhasta pinnasängystä.

Lisäksi lammas tarvitsee kivennäistä (esim. Suomen Rehun Lammas Hertta Muro), annosteltuna pakkauksen ohjeen mukaan tai mieluiten vapaasti tarjolla jolloin lammas syö sitä oman tarpeensa mukaan.

Erittäin tarpeellinen on myös A-D-E -vitamiinilisä kuureittain talvikuukausina (esim. Suomen Rehun Xylitol A-D-E Vita (rae) tai Adesan (nestemäinen) ), sekä seleenilisä (esim. xylitol seleeni-E) kahden viikon kuureissa kahden viikon välein. Seleenin ja E-vitamiinin puute voi aiheuttaa lihasrappeumaa, eli vitamiinienkin huolehtiminen lampaille on tärkeää, erityisesti karitsoille, nuorille kasvaville, sekä tiineille ja imettäville.

Lampaalla on oltava jatkuvasti tarjolla myös suolakivi sekä raikasta vettä puhtaasta juoma-astiasta.

Kasvava, nuori lammas tarvitsee lisäksi väkirehua, esimerkiksi kauraa ja valkuaislisänä rypsiä, samoin tiineelle tai imettävälle uuhelle tulee antaa myös väkirehulisää. Voimakkaimman väkirehulisän lammas tarvitsee imettäessään karitsoitaan.

Yleisimmät lampaiden sairaudet ovat väärästä ruokinnasta johtuvia, joten lampaan oikeanlaiseen ruokintaan kannattaa todella perehtyä ja panostaa. Märehtijänä lammas on hyvin herkkä äkillisille ruokinnan muutoksille, eli ne on tehtävä pikkuhiljaa ja varovasti. Esimerkiksi jos lampaalle halutaan antaa kauraa tai leipää, on sitä annettava säännöllisesti tai ei ollenkaan.

Laidunnus

Kesälaidunkausi kestää yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun, tai niin kauan kuin ruokaa riittää ja säät sallivat. Kesällä lampaan ruokinta on helppoa ja halpaa; lammas ei tarvitse hyvän laitumen lisäksi kuin vettä, kivennäiset sekä suolakiven.

Laidun voidaan aidata lammasverkolla, sähkölangoilla, tai molemmilla. "Hyvä laidun on paras aitaus", eli kun lampailla on riittävän suuri laidun jossa on tilaa lajityypilliselle käyttäytymiselle, eikä ruoka lopu sieltä kesken, sekä lajitovereiden seuraa, ne tuskin tulevat sieltä koskaan edes yrittämään karkuun.

Lammas tarvitsee laitumelle myös suojan epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan, eli tuulelta, sateelta ja paahtavalta auringolta.

Pienet, siirrettävät aitaukset joita näkee joskus käytettävän lampailla ruohonleikkuutarkoituksessa, eivät mielestäni ole asiallisia lampaiden "laitumiksi" jatkuvasti ja ainoana laitumena käytettynä. Lammas tarvitsee oikean laitumen, jossa se voi harjoittaa lajityypillistä käyttäytymistään vaeltavana laumaeläimenä. Muutaman neliön kokoinen siirrettävä häkki ei anna tähän mahdollisuutta. Tällaiseen ruohonleikkuuhäkkiin on hyvin vaikea sisällyttää riittävästi tilaa lammasta kohden, riittävästi suojaa ja puhdasta papanatonta syöntialaa.

Lampaan pitäminen kytkettynä (muutoin kuin lyhytaikaisesti ruokinnan tai hoitotoimenpiteiden suorittamisen ajan) eli esimerkiksi liekassa pitäminen, on ehdottomasti kiellettyä jo eläinsuojelulainkin nojalla.

Lampaan pitopaikka ja kuivikkeet

Lampaan talviajan pitopaikan on oltava riittävän tilava (n. 1,5-3 m² / lammas) , kuiva ja vedoton. Kylmyyskään ei niin haittaa mikäli lammas on keritty oikeaan aikaan ja ruokinta on riittävän energiapitoista, mutta kosteus ja veto ovat pahasta ja altistavat lampaan monenlaiselle vaivalle ja sairaudelle.

Kylmissä tiloissa kuivitusratkaisuna kestopehku on hyvä vaihtoehto. Kestopehku tuottaa "palamisen" seurauksena lämpöä lampaille. Kestopehku perustetaan niin, että pohjalle laitetaan purua tai kuiviketurvetta n. 15-20 cm, päälle runsaasti olkea, ja pitkin talvea karsinaa kuivitetaan oljella lisäämällä sitä niin että pehku pysyy päältä puhtaana ja kuivana. Karsina tyhjennetään pehkusta vasta kun lampaat on kesällä siirretty laitumelle (ei siis välissä, muutoin palaminen pysähtyy eikä pehku enää tuota lämpöä, pehkun osittainen tyhjennys myös lisää hetkellisesti mm. ammoniakkikaasujen pääsyä ilmaan, se on vaarallista ihmisille, ja jopa hengenvaarallista lampaille!). Lampolaa suunnitellessasi otathan esimerkiksi ruokinta-astioiden sijoittamisessa ja kiinnityksessä huomioon sen, että pehku voi nousta jopa 50 cm talven aikana! Parasta olisi jos ruoka-astioita voidaan nostaa pehkun kasvamisen mukaan.

Sisä- ja ulkoloishäätö

Lampaille ei suositella rutiininomaista sisäloishäätöä, vaan vain papananäytteen perusteella, mikäli siihen tutkimustuloksen perusteella on tarvetta. Sisä- ja ulkoloishäätökysymyksissä ota yhteyttä oman kuntasi eläinlääkäriin.

Lampolan lääkekaappi

Lemmikkilammaskin voi sairastua, ja saaliseläimenä lammas pyrkii viimeiseen saakka olemaan näyttämättä vaivojaan, joten kun huomaat eläimen käyttäytyvän poikkeavasti, on usein jo kiire. On hyvä pitää muutamia hoitotarvikkeita nopeasti saatavilla kotoa tai lampolasta:

  • Kuumemittari
  • Pötsitehostetta esim. Rumelan
  • Haavaspray
  • Desinfiointiaine
  • Parafiiniöljyä
Jos huomaat eläimen käyttäytyvän poikkeavasti, ota aina yhteyttä eläinlääkäriisi välittömästi, ja toimi vain hänen antamien ohjeiden mukaisesti. Älä tee itselääkintää ilman eläinlääkärin ohjeita. Lampaan lämmön voit mitata jo valmiiksi ennen soittoa eläinlääkärille.

Karitsointi

Lampaan karitsoittaminen vaatii perehtymistä ruokinnan suunnitteluun, eläinten merkintään ja rekisteröintiin, ja sitkeyttä valvoa viikkotolkulla lasketun ajan läpi, jotta huomaa mahdolliset synnytyksen merkit ja on valmiina auttamaan jos uuhi tarvitsee synnytysapua. En suosittele karitsoittamaan lemmikkiuuhia vain "huvin vuoksi" sen vaatiman tiedon, taidon, työläyden ja riskien vuoksi. Tässä kuitenkin perustietoa karitsoinnista.

Tavallisin, ja luonnollisin aika astuttaa uuhet on syksy, silloin kiimat ovat voimakkaimmillaan. Uuhi kantaa noin viisi kuukautta (n. 145 vrk), eli syksyllä astutetut uuhet poikivat keväällä, ja karitsat kasvavat teuraskokoon kesälaidunkautena. Suomenlammas voi kuitenkin tiinehtyä mihin vuodenaikaan tahansa, ja tämä mahdollistaa karitsointien suunnittelun ja jaksottamisen oman tilan rutiineihin sopivaksi.

Uuhelle riittää astutus- ja tiineyden alkuajalle tavallinen ylläpitoruokinta. Vasta viimeisellä neljänneksellä väkirehumäärää aletaan pikkuhiljaa nostaa.

Karitsointiaikana uuhia tulee tarkkailla vähintään kahden tunnin välein yötä päivää. Selviä merkkejä aivan "nurkan takana" olevasta synnytyksestä ovat uuhen rauhaton tai tavallisuudesta poikkeava käytös, väkirehujen syömättä jättäminen, utareiden sekä ulkosynnyttimien turpoaminen ja punertaminen. Tällöin uuhta ei tule jättää hetkeksikään valvomatta, ja se tulee laittaa (tai ympärille rakentaa elementeistä) karitsointikarsinaan, kooltaan noin 1,5m x 1,5m, jossa uuhi saa synnyttää rauhassa, ja viettää karitsoidensa kanssa muutaman päivän. Nyrkkisääntönä vuorokausi per syntynyt karitsa plus yksi päivä. Karitsan synnyttyä voit auttaa emää (ja karitsaa) nostamalla vastasyntyneen karitsan emän eteen nuoltavaksi, avata mahdollisesti vielä ehjät kalvot ja puhdistaa hengitystiet limasta ja kuivata puhtain pyyhkein ja oljin karitsa emän apuna. Erityisesti kevättalven synnytykset kylmälampolassa palelluttavat pienet ja märät karitsat hyvin nopeasti ellei ole itse tarjoamassa apua. Lämpölamput ja/tai lämpöpuhaltimet ovat kylmälampolan synnytyksissä kirjaimellisesti elintärkeitä apuvälineitä. Myös hiustenkuivaaja on hyvä apuväline kylmien aikojen karitsoinneissa.

Karitsoille tulee olla heti syntymästä saakka pääsy karitsakammariin, eli omaan ruokapaikkaan jonne uuhet eivät pääse, ja jossa on kesälaidunkauteen/teurasikään saakka vapaasti tarjolla rehua, vettä, suolakivi, kivennäistä sekä heinää. Uuhen maito on karitsan pääasiallinen ja tärkein ruoka aina 6 viikon ikään saakka, jonka jälkeen karitsa voidaan halutessa vieroittaa. Tavallisin vieroitusikä on 8-12 viikkoa. Pässikaritsat on vieroitettava viimeistään 3 kuukauden ikäisenä, jolloin ne alkavat olla sukukypsiä ja voivat astua emänsä ja sisaruksensa. Myös uuhikaritsat suositellaan vieroitettavan emästään emän maidontuotannon lopettamiseksi.

Paperityöt ja muut lain velvoitteet

Laki määrää että lampaiden pitopaikan sekä lampaiden on oltava rekisterissä, sekä lampaiden molemmissa korvissa on oltava korvamerkit. Korvamerkitön lammas on lainsuojaton, sellaista ei tule ikinä ostaa eikä myydä eteenpäin! Mikäli korvamerkki tipahtaa, uusi on tilattava välittömästi samalla korvamerkin numerolla kuin mikä tipahtaneessa merkissä. Vasemman korvan merkkiä kutsutaan päämerkiksi, ja oikean korvan merkkiä apumerkiksi. Korvamerkeistä löydät lisätietoa mm. Eviran sivuilta.

Lampaan ostosta, myymisestä sekä kuolemasta tai katoamisesta on ilmoitettava aina lammasrekisteriin. Lammasrekisteriin saa internet-tunnukset sekä käyttöohjeet kunnan maaseutuviranomaiselta, tai muutokset voi ilmoittaa myös ilman tunnuksia puhelimitse. Tarvitset tällöin lampaan EU-tunnuksen sekä oman asiakas-tai tilatunnuksesi sekä pitopaikantunnuksen jotka olet saanut ilmoittautuessasi lampaidenpitäjäksi maaseutuviranomaiselle.

Puhelinnumero lammas-ja vuohirekisteriin: P. 09-85666002 (arkisin klo 8.15 - 16.00)

Mikäli karitsoitat uuhesi, myös karitsoiden syntymästä on tehtävä poikimisilmoitus lammasrekisteriin ja tilattava korvamerkit karitsoille joilla karitsat sitten rekisteröit ja ilmoitat lammasrekisteriin. Korvamerkkejä tulisi olla tilalla vuoden tarvetta vastaava määrä, eli niiden tulisi olla tilattuna hyvissä ajoin. Alle puolivuotiaalle teuraaksi menevälle karitsalle riittää vain vasemman korvan merkki, mutta myytävälle tai yli puolivuotiaalla lampaalla on oltava molemmat merkit.

Muistathan, että mikäli myyt lampaita eteenpäin, on ostajalla myös oltava asiakas- tai tilatunnus sekä pitopaikantunnus. Tarvitset ne myös itsellesi ilmoittaessasi lammas-ja vuohirekisteriin myynnistä. Samoin ostaja tarvitsee sinun tunnuksesi ilmoittaessaan ostosta.

Tässä oli lampaan yksinkertaistettu hoito-ohje lyhyesti. Jos jäi kysymyksiä, meihin saa aina ottaa yhteyttä, neuvomme mielellämme.